Viime päivinä oon ollut paljon uusien kavereiden kanssa ja käynyt treeneissä ja peleissä. Mulla oli toissapäivänä kolmen tunnin matsi (!) ja eilen yöllä ajettiin vuoren huipulle josta näkyi koko Salt Lake Cityn kaupunki ja sen valot! Meillä on ensi kuussa isä-tytär-tennismatsi, ja ollaan käyty hostiskän kanssa harjoittelemassa siihen mitä ollaan ehitty mun treenejen ohella. Mulla tulee kohta täyteen kuukausi siitä, kun lähdin Suomesta. Musta tuntuu, että oon asunut täällä koko elämäni ja Suomen elämä ja koko Suomen maa tuntuu kaukaiselta muistolta. Useasti vaihtarit sanoo, että varsinkin alku on rankkaa, mutta mulla ei ole ollut yhtään vaikeaa. En oo koko mun "matkan" aikana itkenyt kuin pari kertaa ja nekin huonot fiilikset on mennyt nopeasti ohi:) Tottakai mulla on ikävä mun kavereita ja perhettä, mutta oon tekstaillut niiden kanssa kuitenkin joka päivä. Musta tuntuu, että oon tuntenut mun kaverit täällä Utahissa monta vuotta ja että tää perhe on mun oma. Nyt hyvää yötä <3
Love, Heta







































